Keijut kuiskivat kultaa

Heinäkuun heinäsirkka

2026-07-12T00:18:00+03:00

Poutapilvet pumpuliinsa
jälleen hahmojansa piirtää.
Joskus niitä mukava on
uusiin muistikuviin siirtää.

Kun aho tuoksuu mansikalle
ja kun heinäsirkka soittaa,
niin eihän sitä koskaan tiedä,
milloin onnenpäivä koittaa.

Kun aurinko paistaa
ja hellii vielä helle,
kun niityn rauha tuoksuu
hetken armaan vapaudelle –
valon tuokioille
ja metsämansikoille,
poutapilven pumpulille
ja unelmille kutsuville.

Sirkka soittaa viuluansa
horsmankukan alla,
sävelillä siritellen,
taikaa maalaamalla.

Se soittelee päivän valosta
ja auringon hehkun palosta,
suuresta elämän mahdista –
koska ei sitä koskaan ahdista.

Se kun kesän lapsi kai on
ja aina niin huoleton.

Heinäkuun heinäsirkka (c) Oiva Utumaa

Minna ja possut

2026-07-11T14:55:00+03:00

Minnalla on verrattomat possut,
niillä on sukat ja tossut
ja hiukset siististi rullalla,
ja huulet on maalattu kullalla.

Ja ne nauttivat auringosta
sekä Minnan kainalosta.
Kas, siellä on hyvä olla –
siis niin kuin kukkona tunkiolla.

Ja ne auringon säteistä saavat
auringon pisamat aavat
ja niitä onnen tuokioita,
joita mikään ei milloinkaan voita.

Minna on mukava nainen,
tosin täysin omanlainen.
Hän kun tykkää mustikoista,
mutta liikaa suolaisesta voista.

Lieni kyseessä totinen toimi,
kun Minna mustikoita poimi
yllään vain auringon loimi,
mutta kyllähän se niinkin toimi.

Ja ne upeat, kirjavat possut,
yllä ne sukat ja tossut,
mustikkapiirakkaa söivät
ja ne kärsillä tahtia löivät.

Minna ja possut
© Oiva Utumaa

Keijut ikkunassa

2026-07-02T01:29:00+03:00

Siniset silmät,
valkoiset
tuomenkukat.

Tässä hetkessä
on kaikki -
piilopaikka
unelmille.

Joskus tuuli
tuoksuu rauhalta -
haaveilta kesäillan.

Tuuli kuivattaa
kyyneleet,
ja kesä silittää
poskipäitä.

Minä maalaan
ikkunaani keijuja.

Keijut ikkunassa (c) Oiva Utumaa

Valo vapauttaa vadelmatkin

2026-07-02T01:18:00+03:00

Valo vapauttaa
vaistonvaraisesti,
vaimentaa varjot
vaisuiksi,
vaitonaisiksi -
vapaamatkustajiksi.

Varjot vapisevat
vapaaehtoisesti,
kun valosäteet
vapauttavat valtakunnan,
valepuvuttoman -
ja valokuvauksellisen.

Valonkukkasin
se valloittaa,
vaarat ja valkamat.

Valo vapauttaa,
vadelmatkin...

Valo vapauttaa vadelmatkin
(c) Oiva Utumaa

Muistot

2026-07-02T01:08:00+03:00

Muistot ovat suloisia
ja turvallisia.
Ne ovat pehmeitä,
ja niitä sataa taivaalta.

Eilisestä muistot
astelevat tähän päivään
sanomaan:"Hei,
me tulimme taas.
Muistitko meitä?"

Minä muistan sinut,
kasteenkimallus - sinua,
joka saa ajatukset
kehräämään poutapilviä
ja sanat kuiskaamaan
kauniisti, ja kesän
tuoksumaan iholla.

Muistot kantavat silloinkin,
kun perhoset jo
nukkuvat untansa.

Muistot
(c) Oiva Utumaa

Kuiskausten sävel

2026-07-02T00:57:00+03:00

Sävel kuiskausten,
usva unien.

Nimeäni toista,
poskipäihin silitä
nukkaa nurmen,
pellavaa taivaansinen.

Anna kasteelle kimallus,
usva aamulle uudelle,
tuulelle tuoksu turvallinen
ja rastaalle laulurauha.

Sävel kuiskausten,
aivastus auringon.

Kuiskausten sävel
(c) Oiva Utumaa

Prinsessat

2026-06-02T21:32:00+03:00

Prinsessat piirtelevät
piparkakkuja,
kuvittelevat
kuvia huomisesta,
antavat apiloille aikaa
ja ovat onnellisia.

Prinsessoilla on
pisamia poskipäissä
ja auringonkultaa unelmissa.

Prinsessat
(c) Oiva Utumaa

Pieni kesävärssy

2026-06-01T00:52:00+03:00

Kesä on valon tanssi hiuksilla
ja hetki ilman kelloa.

Perhosen suukkoja niityllä
ja lasten naurua uimarannalla,
pitkä päivä taivaalla
ja juhannuskokko sielussa.

Kesä on myös
aikaa omalle itselle
ja poutapilven pumpulille,
houkuttaville kutsuille
ja meren välkkeen lumolle.

Se maistuu mansikalle -
ja se tuoksuu jäätelöltä.

Se näyttää ilolta ja naurulta,
eikä se paina paljon.

Kesä on tanhuja taivaalla.
Kesä on unta ja vapautta.

Pieni kesävärssy
(c) Oiva Utumaa

Aamukasteen aikaan

2026-05-29T18:30:00+03:00

Keijut tanssi lammen yllä,
usvaverhoon keinuen.
Sain sen nähdä, ihme kyllä
purppurassa välkkyen.

Aamurusko taivaan täytti,
hetken sitä katselin.
Hehkuvalta taivas näytti,
lampi sekä usvakin.

Lammen yllä keijut kulki,
ei se ollut unta vaan,
usva utuun lammen sulki -
sadunhohde täytti maan.

Aamuruskon purppurassa
taika hetken lumoaa.
Kastehelmen unelmassa
alku uusi sarastaa.

Aamukasteen aikaan
(c) Oiva Utumaa

Lehtokeiju Lilli

2026-05-19T17:31:00+03:00

Niin kaunis, herkkä ja hupsu
on valkoapilan tupsu,
vaan kaunis herkkä ja villi
on lehtokeiju tuo Lilli.

Kun kaste aamun hohtaa
ja herätä apila saa,
kun usva aamun kohtaa
ja kimaltaa hohteessa maa,
niin keiju kultaa soutaa
ja hyräilee lentäessään,
ja noutaa taikapoutaa
se kruunuksi apilan pään.

Soi kutsu kasteen hiljaa -
jo välkkyvät timantit sen.
Ne tuikkii kasteenviljaa
ja keijulle lupauksen.
Jo kasteen silkkisin siivin
mä leijun kutsussa keijun,
ja lammen laineilla hiivin
ja silmiin katselen keijun.

Niin kaunis, herkkä ja hupsu
on valkoapilan tupsu,
vaan kaunis, herkkä ja villi
on lehtokeiju tuo Lilli.

Lehtokeiju Lilli (c) Oiva Utumaa