Poutapilvet pumpuliinsa
jälleen hahmojansa piirtää.
Joskus niitä mukava on
uusiin muistikuviin siirtää.
Kun aho tuoksuu mansikalle
ja kun heinäsirkka soittaa,
niin eihän sitä koskaan tiedä,
milloin onnenpäivä koittaa.
Kun aurinko paistaa
ja hellii vielä helle,
kun niityn rauha tuoksuu
hetken armaan vapaudelle –
valon tuokioille
ja metsämansikoille,
poutapilven pumpulille
ja unelmille kutsuville.
Sirkka soittaa viuluansa
horsmankukan alla,
sävelillä siritellen,
taikaa maalaamalla.
Se soittelee päivän valosta
ja auringon hehkun palosta,
suuresta elämän mahdista –
koska ei sitä koskaan ahdista.
Se kun kesän lapsi kai on
ja aina niin huoleton.
Heinäkuun heinäsirkka (c) Oiva Utumaa
